Työkulttuuri

Vain yhdessä olemme täydellisiä, feat. Mestari Saarinen

May 10, 2016

Blog

Fira-konsernin Vanajanlinnassa järjestettyjä suuntauspäiviä vahvisti tänä vuonna filosofi Esa Saarinen. Esan tähdittämät suuntauspäivät olivat itselleni yksi näkyvä todiste siitä, että koko konsernissa panostetaan tänä vuonna vahvasti ihminen keskiössä-ajatteluun eli sekä oman henkilöstön että asiakkaiden hyvinvointiin.

Saarisen luennointityyli on sellainen, että yksikään osallistuja ei varmasti lähtenyt Vanajanlinnasta kotiin täysin identtisten ajatusten ja eväiden kera, mikä on mielestäni vain ja ainoastaan hyvä asia.

Itselläni heräsi suuntauspäivien aikana eniten ajatuksia liittyen yhdessä toimimiseen.

Työskentelen päivittäin osana erilaisia tiimejä. Palveluinsinöörit muodostavat pinssitiimin. Työnjohto, työpäällikkö ja palveluinsinööri muodostavat jokaisessa putkiremontissa asukkaille näkyvän Fira Palveluiden työmaatiimin. Kun tähän lisätään vielä aliurakoitsijat, valvojat, suunnittelijat, isännöitsijä ja joukko muita ihmisiä, saadaan kasaan projektitiimi. Tämän lisäksi tulee työskenneltyä myös osana erilaisia kehityshankkeiden ympärille koottuja tiimejä.

En keksi työstäni yhtäkään asiaa, jota tekisin pelkästään itsekseni ja itselleni. Jokainen osakkaalle lähtevä lisätyötarjous vaatii keskustelua eri urakoitsijoiden tai työnjohdon kanssa. Yksikään vesikatkotiedote ei lähde liikkeelle ilman puhelua työmaalta. Asukkaiden unelmien kylpyhuoneet eivät valmistu ilman heitä, suunnittelijoita, asentajia, työnjohtoa, valvontaa ja monia, monia muita tahoja.

Summa summarum – työhön liittyvissä onnistumisissa suurta roolia näyttelee se, kuinka olemme yhdessä onnistuneet sinä päivänä työskentelemään.

AMMATILLISUUDEN KOLME ERILAISTA TASOA

Onnistuminen tiiminä on kiinni pienistä asioista. Jokaisella tiimissä työskentelevällä on tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Saarinen puhui suuntauspäivillä ammatillisuuden kolmesta erilaisesta tasosta käyttäen esimerkkinä jääkiekkojoukkueen pelaajia.

Ensimmäinen tasoista on ns. ”tähtitaso”, jonka Saarinen rinnasti jääkiekossa maalin tekevään pelaajaan. Maalintekijä antaa kasvot onnistumiselle esimerkiksi mediassa. Seuraavan tason Saarinen rinnasti syötön antavaan pelaajaan. Myös syötön antava pelaaja saatetaan mainita maalintekijän rinnalla lööpeissä. Syöttäjän ja maalintekijän taustalla on usein pelaaja, joka rakentaa koko maalitilanteen. Tätä pelaajaa harvemmin noteerataan ollenkaan, vaikka hänen vaikutuksensa lopputulokseen on vähintään yhtä olennainen, kuin maalintekijän ja syöttäjänkin.

Sama logiikka pätee myös työelämässä toimiviin tiimeihin. Tiimin vetäjillä ja näkyvimmillä jäsenillä on tärkeä rooli tiimin työskentelyn viestimisessä ulospäin, mutta vähintään yhtä tärkeä rooli on myös taustalla töitä tekevillä tiimin jäsenillä. Tämä olisi jokaisen tiimissä toimivan tärkeää muistaa, jotta jokainen tiimin jäsen tuntisi olevansa juuri niin tärkeä onnistuneen lopputuloksen kannalta kuin hän onkin.

0,8 * 0,8 * 0,8 < 1,2 * 1,2 * 1,2

Saarinen puhui myös ns. 0.8 ja 1.2-ajattelun erosta liittyen oman ja muiden tiimiläisten erilaisen työpanoksen arvostamiseen. Mikäli menet palaveriin aliarvioiden omia vahvuuksiasi tai muiden osallistujien potentiaalia, on epätodennäköistä, että palaverin lopputulos on hedelmällinen. Luultavasti käytät – ja muut käyttävät – maksimissaan 80% omasta potentiaalistaan.

Kun menet palaveriin avoimin mielin, arvostaen sekä omaa, että muiden osallistujien palaveriin tuomaa panosta ja tietämystä, ovat lähtökohdat palaverin onnistumiselle jo täysin eri tasolla. Mikäli kaikki ovat mukana samalla fiiliksellä, voi jopa olla, että kaikki onnistuvat ylittämään itsensä ja antamaan 120% omasta potentiaalistaan.

Yllä oleva Saarisen esimerkki sai ajattelemaan myös oikeiden tiimin jäsenten valitsemista lopputulos silmällä pitäen. Helposti tulee valittua tiimin jäsenet sen perusteella, kenen kanssa työskentelee useimmiten, kenellä on samanlainen työskentelytyyli, samaa taustaa, tai kenen kanssa tuntee kommunikoinnin luontevimmaksi. Sitä ajattelee tällä tavalla varmistavansa sen, että esimerkiksi kemiat toimivat hyvin yhteen. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole aina timanttisin kokoonpano, mikäli ajatellaan asiaa lopputuloksen kannalta. Tärkeintä on tunnistaa onnistuneen lopputuloksen kannalta tarvittavat erilaiset elementit, kerätä kokoon ihmiset, joilta löytyy niihin liittyvä paras osaaminen ja tämän jälkeen arvostaa täysillä jokaisen osallistujan panosta omana itsenään.

MITEN MINÄ YKSILÖNÄ VOIN VAIKUTTAA?

Suuntauspäivien aikana ja jälkeen on tullut pohdittua paljon sitä, mitä itse voin yksittäisenä työntekijänä tehdä, jotta meistä tulee yhteisönä ja tiiminä entistä parempia. Tein itselleni muutaman lupauksen:

  • Poistun ns. sosiaalisesta kuplasta eli arvostan entistä enemmän sitä, että meillä on töissä ihmisiä, joilla on erilainen tausta ja työskentelytapa kuin itselläni. Tämä on vain ja ainoastaan rikkaus.
  • Pidän mielessä sen, että jokainen meistä on lopputuloksen kannalta tärkeä. Myös minä itse.
  • Arvostan positiivisen ilmapiirin tuomaa nostetta ja voimaa sortumatta kuitenkaan ns. pintapositiivisuuteen. Positiivinen ilmapiiri edellyttää joskus myös sitä, että vaikeammistakin asioista puhutaan suoraan.

Kokonaisuutena suuntauspäivät oli niin vaikuttava setti, että kaiken siellä kuullun prosessoiminen jatkuu monien meidän mielissä edelleen. Uskoisin, että se kaikkein tärkein on kuitenkin jo kirkastunut suurimmalle osalle meistä. Saarisen sanoin, meissä kaikissa on enemmän hyvää kuin päälle päin näkyy. Jos pystymme valjastamaan tuota hyvää enemmän käyttöön ja laajentamaan omaa ajatteluamme, voimme vain onnistua.

Pomps hyvät ystävät, näillä ajatuksilla on hyvä taas jatkaa eteenpäin.

Lue lisää