Työkulttuuri

Uskalla uskoa

March 2, 2016

Blog

Tämä blogikirjoitukseni käsittelee tämän päivän oivallusta, joka kumpusi keskustelusta Firan toimitusjohtajan Jussi Ahon kanssa – miten suomalainen kulttuuri vaikuttaa ajatusmaailmaamme ja mitä meidän pitäisi muuttaa.

Mistä suomalaiset tunnetaan? Vaatimattomuudesta, SISUSTA ja puolustamisesta. Vuosisatojen ajan olemme tottuneet puolustamaan maatamme. Sen olemme hoitaneet sisulla, ja hammasta purren on selvitty mahdottomistakin tilanteista. Niistä meidän sankaritarinat on tehty, vaikkakin ne kuitataan olankohautuksella vaatimattomuuden merkiksi.

Kiintoisampaa on kuitenkin puolustuksen vaikutus elämänasenteeseen. Me emme hyökkää – ota riskiä, lähde etsimään ja kokeilemaan uutta – vaan turvaamme asemamme. Jo lapsista lähtien meidät on kasvatettu olemaan vaatimattomia puolustajia, sillä ”ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa”, ”ylpeys käy lankeemuksen edellä” tai ”älä nuolaise ennen kuin tipahtaa”. Harvojen rohkeiden kapsahtaessa katajaan joku muistaa muistuttaa, että ”minähän sanoin”.

Haluamme olla loistavia tavanomaisuudessa, ja se näkyy muun muassa rakentamisessa. Kun Suomen markkinoilta puuttuu globaali kilpailu, riittää suomalaisten kesken vaatimaton suoritus. Tyypillisesti yritysten strategianakin on oman aseman puolustus – tasainen työkanta, kiva henkilökunta ja hyvin maltillinen kasvu.

Tasaisen hyvinvoinnin tavoittelussa ei sinänsä ole vikaa. Maailma kuitenkin muuttuu, ja lopulta muutoksen aalto pyyhkii myös rakennusalan läpi. Entä jos globalisoituminen tuo markkinoillemme  kansallisuudet tai ikäryhmät, jotka ovat tottuneet puolustamisen sijaan hyökkäämään? Heidät, jotka tavoittelevat jotain poikkeuksellista, uskovat tavoitteeseensa ja laittavat all in sen eteen, riskeistä huolimatta. Kuinka meidän käy siinä taistossa?

Mutta “ei nuolaista ennen kuin tipahtaa” tai ”maalailla piruja seinille”. Myös suomalaisuus on muuttumassa, mainiona esimerkkinä vuodenvaihteen nuorten jääkiekon MM-kilpailut. Aikuisten joukkueesta poiketen nuoret uskalsivat uskoa eivätkä pelänneet näyttää sitä. ”Katsotaan miten käy” ei ollut vaihtoehto, vaan voittaminen oli itsestäänselvyys. No excuses. All in -näkyi kentällä rohkeudessa, ja johti lopulta MM-kultaan.

Toisena esimerkkinä on Cheek. Oli Cheekin musiikista mitä mieltä tahansa, kiistatonta on Cheekin menestys. Lahden toreilta Olympiastadionille. Rap -genren muuttaminen kapean sektorin suosiosta iseihin ja äiteihin vetoavaksi koko kansan musiikkityyliksi. 10 vuotta sitten tavoitteelle olisi naurettu, mutta miten kävikään? Rohkeus hyökätä puolustuksen sijaan teki kaikista tavoitteesta totta.

Olisiko meidän syytä ottaa mallia nuorista leijonista tai Cheekistä? Lopettaa unelmointi ja nostaa haaveemme rohkeasti tavoitteeks. Uskoa tekemiseen 100 prosenttisesti ja laittaa all in. Vähät välittää muiden mielipiteistä, jotka odottavat tilaisuutta päästä toteamaan ne kaksi pientä sanaa: ”minähän sanoin”. Ja mitä väliä, vaikka yritys tavoitella jotain poikkeuksellista kapsahtaisi katajaan? Kuten joku viisas on joskus todennut, kun päätät yrittää, voit voittaa tai voit oppia. Hävitä voit vain, jos et tee mitään.

Lue lisää