Turvallisuus Työkulttuuri

Turvallisuutta tulee vaalia ja kehittää koko ajan

May 23, 2018

Blog

14.-18.5.2018 vietettiin Rakennusteollisuuden turvallisuusviikkoa, lue edellisestä blogistamme miltä viikko näytti firalaisten kulmasta. Firan työmailla viikko näkyi muun muassa turvallisuusaamiaisen muodossa. Tuli mieleeni, että kirjoittelin aiheesta tuossa vuosi takaperin. Oli ihan pakko avata viime kesän teksti ja hieman pohdiskella onko jotain muuttunut, ja missä on menty eteenpäin.

Kiire

Kiireestä ei näköjään olla vieläkään päästy eroon, ainakaan sen tunteesta. Tämä ei siis varsinaisesti johdu oikeasta kiireestä, vaan enemmänkin tunnelmasta, joka työmaalla vallitsee. Paljon on tehty asian eteen töitä, mutta moneen alalla työskentelevään tekijään on sisäänrakennettu fiilis liian tiukkaan painetusta aikataulusta.

Vastaavana työnjohtajana olen pyrkinyt olemaan tässä esimerkkinä, vaikka vähän ahdistaisikin. ”Niin kauan kun minä en stressaa enkä panikoi, ei muillakaan panta kiristä.” No, joskus toimii, joskus ei. Tuohan olisi varsin selkeää, jos kaikki tietäisivät mitä, milloin, missä ja millä materiaaleilla omat työt tulee hoitaa. Tässäkin on toki menty eteenpäin Sitedriven, Congridin ynnä muiden huimien digitaalisten keksintöjen avulla, mutta ei perinteistä ihmisen valmentamista pidä unohtaa.

Kulttuurierot

Aiemmin pohdin ammattilaisten sekalaista kirjoa ja sen vaikutusta työturvallisuuteen. Nyt minulle on alkanut valjeta, että suurin osa tekijöistä on alansa vahvoja osaajia, ainakin omassa yhteisössään. Meillä työmailla tämä näyttäytyy poikkeamana, koska esimerkiksi romanialaisessa ja suomalaisessa rakentamisessa, ja varsinkin turvallisuusajattelussa, on havaittavissa eroavaisuuksia.

Tässä jälleen kohta, jolle voimme tehdä jotain jos vain haluamme. Ei ole meidän homma arvostella tekijöiden kotimaassaan oppimia tapoja ja sääntöjä, vaan opettaa miten asioiden kuuluu mennä. Se on monessa asiassa niin, että turha länkyttää huonoista toimintatavoista, ellei ole tarjota tilalle parempaa. Meillä on loistomahdollisuus osoittaa ymmärtävämme vieraita kulttuureja ja tapoja vaikkapa ottamalla huomioon virolaisten pyhät omassa aikataulusuunnittelussamme.

Ryhmähenki ja toisista välittäminen

Suurimman ilon kuitenkin aiheutti joukkue eli tiimi, jonka kanssa töitä tehdään. Avoimelle kritiikille annan myös plussaa. Kehitysideoita ja palautetta ei helpolla anneta, ellei tunneta oloaan riittävän turvalliseksi ryhmässä. Pikkulapsetkin kiukuttelevat vanhemmille päiväkodista haettaessa ainoastaan siksi, että uskaltavat.

Rakentavassakin palautteessa oli havaittavissa eroa entiseen. Kun ennen mutistiin vaikkapa pölystä ilmassa häiritsemässä maalaustyön lopputulosta, nyt mainittiin samasta aiheesta pölyn terveysvaikutuksien osalta. Tässä on selkeästi menty eteenpäin. Pidetään kaverista huolta!

Omalta kantiltani tiimiytymisessä on auttanut jo kolmatta työmaata saman porukan kanssa tekeminen. Kaikki tuntevat toisensa, työnjohdon ja talon tavat. Uusina juttuina joukkueen rakentamiseen on tällä työmaalla otettu kaikille tarjottava aamiainen asentajien toiveiden mukaan, jonka työnjohto hakee kaupasta. Suurin kysymys tällä saralla on, miten hengenluonti ja joukkueenrakentaminen onnistuu kun tekijät ja kumppanit ovat uusia vaihtuvuutta unohtamatta.

Ilokseni voin siis todeta, että asiat ovat muuttuneet. Ja kun asiat muuttuvat, tulee vastaan uusia asioita, joita pitää kehittää. Ja taas uusia, ja vieläkin. Tämä turvallisuushomma on sellainen, että siinä ei pääse koskaan maaliin. Mutta se ei tarkoita, etteikö sen eteen pitäisi koko ajan tehdä töitä. Kaikki ymmärtävät, että nolla tapaturmaa on lähes mahdoton saavuttaa, mutta ei se tarkoita etteikö sitä silti voisi tavoitella. Eli valmentajan sanoja lainaten: pidetään pää ylhäällä, kuunnellaan ohjeita, pidetään kaverista huolta ja tehdään oikeita asioita!

@Tuomas, työmaalta

Lue lisää