Työkulttuuri

Tuomas, työmaalta punaisella matolla

December 11, 2015

Blog

Tuli tuossa toissaperjantaina oltua firman pikkujouluissa. Olen sen verran uusi kaveri talossa, että olivat minulle ensimmäiset Fira-konsernin kirjoilla. Bileet vietettiin Hollywood-teemalla ja osanottajia oli reippaasti toista sataa.

Bileisiin saapuessa silmään pisti ihmisten pukeutuminen. Lähes jokainen oli ottanut illan teeman tosissaan. Sali vilisi toinen toistaan tyylikkäämpää iltapukua ja smokkia, ja tunnelma oli tyylikäs ja odottava. Luvassa oli firman sisäisten OsKarien jako. Koko henkilöstö oli saanut äänestää mm. tyylikkäintä firalaista, vuoden yllättäjää, ja vuoden projektia. Ehdin hetken miettiä mistä juontajat oli palkattu, olivat niin hyvin ottaneet teeman haltuunsa. Paljastuivat kuitenkin hekin Firan omiksi työntekijöiksi.

Koskettavin palkinto jaettiin elämäntyö-OsKarin muodossa. Kaksi eläkkeelle jäävää Firan pitkäaikaista rakennusalan ammattilaista jakoivat palkinnon, ja jakoivat myös viisauttaan meille “nuoremmille”.

Vaikuttavinta itselleni oli kuitenkin vapaa keskustelu, joka jatkui pitkälle yöhön. Tutut ja tuntemattomat, joiden kanssa vaihdoin kuulumisia, olivat kaikki poikkeuksetta innoissaan sekä menoillaan olevista projekteista että tulevasta. Kaikesta paistoi porukan yhtenäisyys ja into. Sillä, että konsernissa ei työskentele kuin muutama varsinainen raksaduunari, saattoi myös olla vaikutusta porukan yleiseen kuntoon…

Aulassa törmäsin illemmalla konsernin henkilöstöjohtajaan. Olemme yhden yhteisen projektin kautta lähinnä naamatuttuja. Hänelle oli jäänyt mieleen satunnainen kohtaamisemme iltapäivän ruuhkabussissa. Satuin joku aika sitten bongaamaan hänet ruuhkabussissa ja vaihdoimme matkan ajan kuulumisia lastemme futistreeneistä, syksyn harmaudesta, ja niin pois päin. Tietämättä toisistamme mitään muuta, kuin että samassa talossa työskennellään. Hänelle tapaus oli jäänyt mieleen hengestä, joka Firassa hänen mielestään kuuluisi olla; kaikki samaa porukkaa, ja keskustelu kulkee läpi organisaation.

Virallisen osan loppupuolella kävin kiittämässä konsernin toimitusjohtajaa hienoista bileistä. Hän kysyi: “Oletko sinä se Tuomas työmaalta?” Vastattuani myöntävästi, hän innostui esittelemään minut vierustoverilleen. “Tuomashan on tehnyt itsestään brändin! Hei tää on se Tuomas työmaalta! Hauskoja kirjoituksia.” Toinen hieno osoitus hierarkian mataluudesta ja yhteisestä asiasta. Myönnetään, olin varsin otettu.

Ilta jatkui pikkutunneille asti samassa hengessä uudet ja vanhat tutut samassa veneessä ja porukassa. Tapanani on kirjoitella arkipäivän mietteitä ennemmin rakentamisen ja rakentajien inhimillisyydestä, keskittyen enemmän epäkohtiin reagoimiseen kuin ylivertaisuutemme julistamiseen. Nyt en kuitenkaan voi ohittaa perjantain juhlia kehumatta. Ja kehuen nimenomaan meitä! Ohjelma oli hieno ja puitteet juhliin sopivat, mutta kyllä porukka tällä kertaa teki bileet.

Onpa kiva lähteä tästä eteenpäin. Oma motivaatio on kohdillaan ja tulevaisuus intoa täynnä. Tuskin maltan odottaa tulevia projekteja tietäen, että into on yhteinen koko talossa. Ensi vuoden puolella taas kriittisempää tekstiä elämän, ja rakentamisen, harmaasta arjesta. Unohtamatta kuitenkaan kevättä, kärpäsiä, ja aurinkoisia aamuja sorvin ääressä.

Lue lisää