Työkulttuuri

Suuntauspäivät filosofi Esa Saarisen kanssa – ja miten ihmeessä liittyy putkiremonttiin!!??

May 18, 2016

Blog

Fira oli tänä vuonna muuttanut konsernin suuntauspäivien formaattia radikaalisti. Paikaksi oli valikoitunut Vanajanlinna Hämeenlinnassa, tapahtuma oli kaksipäiväinen, ja tilaisuuden vetäjänä toimi filosofi Esa Saarinen. Filosofi? Ja tämä liittyy miten raksahommiin ja saneeraamiseen? Oikeita töitähän me tehdään, eikös filosofia ole enemmänkin teoreetikkojen ja professoreiden touhua?

Jännää, jännää…

Tällä ajatuksella Tuomas työmaalta ainakin lähti paikan päälle: ”Eipä tuo ota jos ei annakaan, ja palkankin maksavat, niin käydään nyt ihmettelemässä. Onhan siellä sapuskat ja sauna tarjolla”. Perjantaiaamuna paikalle oli kokoontunut innokkaan ja hieman jännittyneenkin oloinen porukka Firan ja Fira Palveluiden henkilökuntaa. Aamiaisella vaihdettiin varovaisia tiedusteluja tapahtuman kulusta, ja hämmästeltiin ohjelman yksipuolisuutta. ”8 seminaaria kahteen päivään? Miten ihmeessä sillä riittää asiaa ja kuinka sitä jaksaa keskittyä?!

Ja ei kun juhlasaliin istumaan. Tunnettuun tyyliinsä E. Saarinen kätteli hymyssä suin, yleisön arvion mukaan tiikerikuvioinen pikkutakki päällään, kaikki kuulijansa salin ovella. Firan toimitusjohtaja Jussi aho aloitti tapahtuman pienellä historiikilla Firan alkutaipaleelta, ja sitten ei kun Professori Saarisen johdolla filosofian ja syvemmän ajattelun pariin.

Seuraavassa tiivistelmä aiheesta niin kuin Tuomas työmaalta sen ymmärsi:

”Oopperaa? Domingo ja Mehta…?”

Saarinen näytti esimerkkivideona pätkän Placido Domingon konsertista kapellimestarina Zubin Mehta. Mehta seisoo Domingon vieressä, ja osoittaa läsnäolonsa laulajalle. Placidon valmistautuessa erittäin vaativaan kohtaan kapellimestari kannustaa orkesterin ja solistin eleillään jopa ylimaalliseen suoritukseen.

Voisiko vastaavan tilanteen löytää työmaalta? Mietitään vaikka työtaakkansa alle luhistuvaa työmaainsinööriä tai timpuria. ”Kaikki pitää itse tehdä, eikä hyviä jätkiä tai aikaa löydy mistään.” Entäpä jos vaikka työnjohtaja tai isännöitsijä taputtaisi tällaista kaveria olalle, kertoisi että on huomannut toisen työpanoksen ja tsemppauksen. Pyytäisi pullakaffelle ja tarjoaisi vaikka apua kamojen kantamisessa tai laskujen tarkastamisessa? Olisiko se mahdollista, ja nostaisiko se kaverista esiin vielä jotain ”maagisempaa”? Ehkä kokeilemisen arvoista…

”…ampuu vahingossa kaveriaan naamaan, ja syyttää töyssyä tiessä…”

Toinen mieleenpainuva esimerkki oli pätkä Quentin Tarantinon Pulp Fiction- elokuvasta. Otoksessa Vincent Vega ampuu vahingossa takapenkillä istuvaa Marvinia naamaan, syyttää onnettomuudesta kuljettajan ajotaitoa, sotkee auttajansa pyyhkeen vereen ”huonon saippuan” takia, ja kaiken lisäksi uhkailee auttajaa, koska tämä on hieman hermostunut naamattomasta kaverista autotallissaan. Kiukuttelua, vähättelyä, toisten syyttelyä: Vincent Vegan filosofia.

Kukaan koskaan törmännyt tällaiseen töissä tai elämässä? Raksalla väännetään alinomaa kaikenlaisista sopimuksista ja sopimusehdoista, etsitään syyllistä, ei ratkaisua. Peiliin katsominen ja käden nostaminen loistavat poissaolollaan lisälaskun ja mahdollisen maineen menettämisen takia. Totta kai ihmiset tekevät virheitä! Eihän virheiden tekeminen ole ongelma, vaan se, mitä tehdään sen jälkeen! Muistaako kukaan virheetöntä parisuhdetta? Ai niin, ei sellaista olekaan. Ja tästä huolimatta jotkut parit ovat silti yhdessä, eli jotain on keksitty. Saattaa siis tämäkin olla huomionarvoinen teema.

”Den glider in!”

Esimerkkinä katsoimme lyhyen videon Suomen ja Venäjän välisestä jääkiekko-ottelusta. Ylivoimatilanteessa Raimo Helminen syöttää kiekon Jere Karalahdelle, joka on liukunut keskelle vapaaseen paikkaan. Helminen muistelee, että kunnia maalista kuuluu Karalahdelle, vaikka tarkemmassa katselussa näkyy selvästi, kuinka Kimmo Timonen tulee viivalta blokkaamaan puolustajan ja mahdollistaa Karalahden maalin. Jatkovideona Timosen Stanley Cup-pokaalin nosto uran huikeana päätöksenä.

Nyt on myönnettävä, että näitä on meillä työmaat pullollaan, sekä suorittajissa että työnjohdossa. Näitä miehiä ja naisia yhdistää tasainen ja kiitosta kaipaamaton ponnistelu asioiden ja tehtävien etenemisen mahdollistamiseksi. He eivät tee sitä kunnian kiilto silmissä, kiitosta kerjäten, vaan koska itse asia on heille tärkeä. Mutta älkää luulkokaan, etteikö heistäkin kiitos tunnu hyvältä! Ja pyrkikää se heille antamaan kun he sen ansaitsevat, sillä he eivät sitä tule koskaan pyytämään.

Kaiken takana on ihminen

Firalla uskotaan, että ainoa mahdollinen lähtökohta rakentamiselle on ihminen. Esa Saarinen on ihmismielen tuntija jo vuosikymmenten kokemuksella. Eli eipä tuo kai niin kaukaa haettu teema suuntauspäiville ollut.

Kahteen päivään mahtui kymmeniä vastaavia esimerkkejä ihmisen toiminnasta. Tilaisuus oli niin tajunnanräjäyttävä, etten ole ehtinyt mielessäni edes puolia käsittelemään. Osaan en ehkä elämässäni palaa, mutta suurin osa oli juuri sitä mitä tilattiin: Ihmistä. Herra Saarinen on kiistämättä loistava puhuja. Huolimatta näennäisesti sattuman kaupalla etenevistä seminaarinpätkistä kokonaisuus oli taidokkaasti rakennettu. Monologisella luentotyylillään Saarinen jättää vastuun asioiden ymmärtämisestä ja soveltamisesta kuulijalle. Kukin ammentakoot kykynsä ja halunsa mukaan, pakottamisesta ei voi ainakaan puhua.

Tuomas työmaalta oli ja on yhä häkeltynyt saamastaan materiaalista. Positiivisena yllätyksenä tuli todettua, että moni käsitellyistä teemoista on jo kohtuullisen hyvällä mallilla ainakin tuntemassani Fira Palveluiden päivittäisessä työelämässä. Suurimmat miinukset käyttäytymisestä, ajattelemisesta ja arvostamisesta sai valitettavasti @Tuomaskotona ja @Tuomasvapaa-ajalla. Näille kavereille suuntauspäivästä jäi paljon kättä pidempää ihmisten välisten asioiden parantamiseksi.

Kiitos ja anteeksi, @Tuomastyomaalta

Lue lisää