Etusivu Blogi Oppimisen paikka – mitä rakennusalalta odotetaan tulevaisuudessa?

Digitalisaatio Ihmisten motivaatio

Oppimisen paikka – mitä rakennusalalta odotetaan tulevaisuudessa?

May 14, 2021

Blog

Me ihmiset olemme jänniä olentoja, emme pidä muutoksista. Olemme tyytyväisiä nykytilanteeseemme ja mikäs tässä on ollessa, kun omat asiat ovat hyvin. Emme turhaan lähde muuttamaan toimintaamme, vaan pitäydymme rutiineissa ja muutamme kulkuamme ainoastaan, jos on aivan pakko. Ja pakonkin edessä protestoimme, koska niin kuuluu tehdä.

Mikä se sellainen muutos olisi, jos siihen ei tuotaisi mukaan kuuluisaa ”muutosvastarintaa”?

Tutut rutiinit ja tietty järjestys onkin hyvinvointimme kannalta tärkeää, koska ne luovat turvaa. Me kaikki teemme mielellämme työpäivän aikana jotakin tuttua ja helppoa, joka sujuu kuin itsestään. Suorituskeskeisinä toimijoina oikeutamme itsellemme tämän sillä, että rutiinihommia tekemällä edistämme silti jotakin, emmekä koe laiskottelevamme, vaikka työtehtävä voikin olla helppo.

Rutiinit voivat toimia jopa palauttavana tekemisenä ainaisen ongelmanratkomisen tai luomisen sijaan. Muutokseen reagoiminen hälytystilana on siis normaalin ihmisen merkki ja rutiinit ikään kuin takaavat aivoillemme kaivatun hengähdystauon, niin arjessa kuin työssä. Miten sitten tasapainottaa uutta, hälytyskellot aktivoivaa asiaa ja vanhaa tuttua tekemistä?

Iso paha digiloikka?

Maailma on nykyisin hyvin meluisa paikka ja valitettavasti tuo melu ei tule vähenemään. Teknologia on kiihdyttänyt muun muassa yhteydenpitoa, applikaatiot syöttävät uutta informaatiota kännykkäämme 24/7 ja vaatimukset tietomäärän hallintaan kasvavat.

Viimeistään globaali pandemia kiihdytti erityisesti digitalisaatioon liittyvien ilmiöiden realisoitumista. Opettajat kävivät oman digiloikkansa etäkouluun siirryttäessä ja niin teki moni muukin työpaikka sekä toimiala, myös Fira.

Nyt etänä toimiminen ja erilaisten kommunikaatiovälineiden yli käytävät palaverit ovat lähes normaalia toimintaa, mutta samalla ne kuluttavat meitä, sillä kaipaamme aitoja ihmiskontakteja. Töitä olisi niin paljon kivampaa tehdä kasvokkain, eikä tietokoneen välityksellä. Samaa mieltä, mutta samalla myös eri mieltä.

Kuten kaikissa maailmaa muuttavissa asioissa, tässäkin muutoksessa on hyvät ja huonot puolensa, vaikka siinä hetkessä se ei siltä tuntuisi. Toisia teknologian lisääntyminen palvelee, kuten esimerkiksi asiantuntijatyössä se mahdollistaa mm. työskentelyn lähes mistä vain. Toisille teknologia taas aiheuttaa entistä enemmän pään vaivaa.

Osa kokee teknologian ja digitalisaation vain sotkevan työntekoa entisestään, sillä tietyt työt vaativat aidosti ihmisten läsnäoloa ja vuorovaikutusta siinä hetkessä. Kumpaakin toimintatapaa tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa, mutta digitalisaatiota ja sen mukanaan tuomia muutoksia emme kuitenkaan voi enää pysäyttää.

Se tulee koskemaan meitä kaikkia samalla tavoin kuin aikanaan lukutaidon ja sen vaatimuksien mukanaan tuomat muutokset. Tilanne vaatii siis täysin uutta asennoitumista ja on ryhdyttävä toimimaan.

Uudistumme vielä 2035-luvulla

Rakentaminen on toimialana vähitellen saapunut siihen pisteeseen, jonka muut perinteiset toimialat ovat käyneet läpi lähivuosina. Rakentamisen perinteet ovat pysyneet lähes muuttumattomina vuosikymmenten ajan, eikä digitalisaation tuomia hyötyjä ole välttämättä täysin ymmärretty. Enää muutokselta ei voi piiloutua, vaan digitalisaatio on tullut alalle jäädäkseen. Vanhat työt tulevat muuttamaan muotoaan ja se meidän tulee hyväksyä asian kieltämisen sijaan.

Opetushallituksen Osaaminen 2035 -raportissa määritellään tärkeimpiä osaamisia ja osaamistarpeita.Raportin mukaan rakentamisen osaaminen muuttaa muotoaan merkittävästi, eikä yksittäinen taito ole tarpeeksi, vaan se pitää kyetä yhdistämään toisiin tietoihin. Osaamislistan merkittävyyden kärkipäässä yleisinä osaamisina keikkuvat mm. ongelmanratkaisutaidot, itseohjautuvuus, kokonaisuuksien hallinta, luovuus sekä oppimiskyky.

Kerralla meidän ei kuitenkaan onneksi tarvitse kaikkea oppia ja omaksua, vaan voimme pohtia tapoja hallita sitä ja sovittaa itsellemme sopivaksi.

Eniten merkitystään kasvattavia osaamisia ovat mm. kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus, eettisyys, ympäristöosaaminen sekä digitaalinen aktiivinen kansalaisuus. Rakentamisen osalta tärkeimpiä osaamistarpeita vuonna 2035 listattiin yhteensä 15. Näistä kuusi kytkeytyi suoraan digitalisaatioon, neljä tiedon- ja kokonaisuuksien hallintaan, kolme ihmisiin, kuten asiakkaisiin ja käyttäjiin sekä viimeisenä kestävään kehitykseen.

On luonnollista, että jos rakentamisen tekniset toteutustavat kehittyvät, vaatii tilanne myös henkilökohtaisten osaamisien tarkastelua, koska millä muulla tavoin uutta asiaa voitaisiin kyetä tekemään? Jokaisen rakentajankin tulee viimeistään nyt pohtia, mitä itse osaa ja millaista työn tekeminen tulevaisuudessa on.

Kuulostaako listaus haastavalta? Kerralla meidän ei kuitenkaan onneksi tarvitse kaikkea oppia ja omaksua, vaan voimme pohtia tapoja hallita sitä ja sovittaa itsellemme sopivaksi. Tämä pätee niin uuden oppimiseen, kuin vaikkapa elämäntaparemontteihin, jotka usein kaatuvat juuri siihen, että kaikki muutetaan kerralla. Kenenkään etu ei ole se, että hukumme tietotulvaan, emmekä kykene omaksumaan siitä olennaisia osia eli oppimaan.

Tärkeintä on rakentaa itselle sopiva tempo omaksua uutta ja oppi tapahtuu sen seurauksena. 80-vuotias tätini sanoo minulle joka kerta, kun tavataan, että joka päivä pitää opetella yksi uusi asia! Kunnioitettavaa ja rohkeaa, sillä näen hänen silmistään myös sen, miten uudet asiat toisinaan pelottavat ja jopa surettavat. Mutta asenne ratkaisee tässäkin asiassa.

Se, että pyrimme oppimaan uutta, onnistuu meiltä kaikilta. Tämä ei pelkästään auta meitä arjessa, vaan on ratkaisevana tekijänä siinä, miten me tulevaisuudessa pärjäämme. Siksi tätä asiaa kannattaa meidän jokaisen tahollaan pohtia, missä kohtaa minulla on oppimisen paikka.

Lue lisää