Putkiremontti Työkulttuuri

Miksi mielestäni on kiinnostavampaa tehdä putkiremontteja kuin rakentaa pilvenpiirtäjää?

October 1, 2015

Blog

Miksi hylkäsin haaveet urasta isoissa rakennusliikkeissä ja hyppäsin 15 henkilön firmaan, jonka toimialana oli ”epäseksikkäät” putkiremontit? Miksi valitsin Fira Palvelut?

Kouluaikoina suurin osa kursseista keskittyi käsittelemään rakentamista yleisesti – mitä ja miten perinteisesti rakennetaan. Vain muutamilla kursseilla syvennyttiin rakentamisen kehittämiseen Leanin avulla. Nekin luennot markkinoivat erinäisiä työkaluja ja ilmentyminä, kuten Last Planner ja hukan 7 eri muotoa. Hyvistä esittelymateriaaleista huolimatta konkretia jäi kovin ohueksi. Jos työkalut olivat avain onneen niin miksi niiden käyttö ei ollut yleistynyt? Miksi työkalut olivat käytössä vain muutamilla pilottityömailla?

Samaan aikaan omat kesätyökokemukseni niin parvekeremonttityömaalla, kerrostalojen gryndikohteessa kuin sairaalaratyömaallakin herättivät pohtimaan rakentamisen nykytilaa. Tuntui että hommat tehtiin vähän sinne päin. Ketään ei tuntunut aidosti kiinnostavan. Se turhautti. Laatiessani vuonna 2012 kesätyöhakemusta rakensin turhautumisesta itselleni moton ”rakennan kuin itselleni”. Se tuntui oikealta.

Kesätöiden haku alkaa nykyisin jo syksyllä. Vuonna 2012 marraskuussa olin jälleen kartoittamassa tulevan kesän työpaikkaa ja mahdollista dippatyöpaikkaa. Päädyin Firan sivuille, jossa sen hetken slogan ”rakennamme kuin itsellemme” kolahti. Selasin yrityksen sivut perin pohjin ja tajusin, että olin löytänyt yrityksen, joka ajatteli samalla tavalla kuin minä. Ensimmäistä kertaa minä halusin johonkin yritykseen. Tähän saakka kesätyöhaut olivat olleet pakkopullaa ja oli yhdentekevää, mikä yritys oli kyseessä, kunhan töitä vain oli tarjolla.

Tämä ihastus soti suunnitelmiani vastaan. Fira, pk -yritys joka sijaitsi Helsingissä. Koko kouluajan olin pyrkinyt löytämään tieni suuren rakennusliikkeen siipien alle. Päästä perinteiseen palettiin, aloittaa työmaalta, pyrkiä hiljalleen vuosikymmen kerrallaan hierarkiassa eteenpäin. Jämähtää Tampereelle, koska se oli kiva opiskelukaupunki. Helsinki vastaavasti oli ollut kirosana nuoruudesta asti, ”en ikinä muuta Helsinkiin” totesin jo kun hain opiskelemaan. Nyt tahto päästä Firaan ajoi kaiken yli. Olin valmis hyppäämään tuntemattomaan, koska se tuntui oikealta.

Sain kuin sainkin kutsun työhaastatteluun ja sen jälkeen työtarjouksen, mutta Fira Palveluihin, en Firaan. Vaikka olin opiskellut korjausrakentamista, niin se ei ollut todellakaan osa tulevaisuuden suunnitelmiani. 15 henkilön putkiremonttifirma oli kovin kaukana alkuperäisestä urasuunnitelmastani. Uteliaisuus ajoi kuitenkin pelkotilojen ohi, olihan Fira Palveluiden ideologia sama kuin Firan.

Hyppy ei ollut kivuton. Edellisen kesän kokemus kerrostalon gryndirakentamisesta ja putkiremonttityömaa olivat kuin yö ja päivä. Pölyä, sekalaisissa kunnossa olevia asuntoja, asukkaita kysymässä asioita joista minulla ei ollut havaintoakaan. Mikään ei ollut vakioitua vaan enempi mentiin ja tehtiin. Viikon jälkeen mielessä kävi työsuhteen lopettaminen, putkiremontit olivat seksikkyydestä niin kaukana että valintani vaikutti väärältä.

Olen kuitenkin huono luovuttamaan, niin tässäkin tapauksessa. Onneksi. Pari viikkoa pölyisessä työmaatoimistossa saunanjakkaralla työmaainsinöörin tehtäviä hoidellessa koko juttu alkoi aueta. Ihmisten mielikuva putkiremontista oli verrattavissa asbestiin, kukaan ei halua joutua tekemisiin sen kanssa. Tämä yritys kuitenkin taisteli kaikin voimin niiden kehittämisen eteen, keskiössä kysymys miten putkiremontti tuottaa asiakkaalle mielenrauhaa. Siis ajatella asiakasta eikä oman tilipussin paisuttamista.

Muutkin palaset alkoivat loksahtaa kohdilleen. Aiemmissa yrityksissä kehittäminen ja Lean olivat kirosanoja, niitä ”kehitysosaston juttuja” joita kukaan ei ottanut tosissaan. Tässä firmassa niistä oli luonteva puhua jopa toimitusjohtajan kanssa. Ne herättivät mielenkiintoa, ei hylkyreaktiota. Ja vaikka olin vain osa-aikainen opiskelija, sain kutsuja yrityksen kehityspalavereihin.

Kului kuukausi. Tunsin olevani aidosti osa Fira Palveluita kehittämässä asiakkaan mielenrauhaa, en vain merkityksetön väliaikainen työntekijä. Olimme tasavertaisia työmaainsinööristä toimitusjohtajaan asti.  Ihmisiä kiinnosti ajatukseni. Minut otettiin mukaan. Minut otettiin vakavasti. Olin osa tiimiä. Ja se jos mikä oli motivoivaa. Siitä minun tarinani alkoi.

Lue lisää