Työkulttuuri

Meillä on niin kiire juosta, ettemme ehdi hypätä pyörän selkään

November 6, 2015

Blog

Kiire kiire kiire. Siinä ne kolme pientä sanaa, jotka kaikuvat kaikkien korvista. Kaikkialla. Tuo trendisana, jolla voi aina perustella oman tärkeyden. ”En nyt ehdi, minulla on nyt kiire”. Minullakin on nyt kiire, ja tunnen oloni vätykseksi kun käytän kallisarvoisen aikani kirjoittamalla tätä blogia. Enhän minä tuota mitään!

Mutta väitänpä, että kiire ei ole tehokkuuden merkki. Ennemminkin pitäisi kysyä, että miksi meillä on kiire? Olemmeko vain tottuneet tekemään asioita tavalla, joka aiheuttaa meille valtavan työkuorman ja siten kiireen? Jos olemmekin niin kiireisiä juoksemaan, ettemme ehdi hyppäämään vieressä olevan polkupyörän selkään?

Hyvä esimerkki on putkiremonttien työvaiheaikataulu. Jokaisella rakennusliikkeellä on tarkoitus remontoida asunnot mahdollisimman nopeasti. Vuosien saatossa olemme Suomessa tottuneet, että putkiremontti kestää asunnon osalta 12 viikkoa. Mekin hyväksyimme sen ensin. Miksi? Koska olimme lukkiutuneet tietynlaiseen logiikkaan, jolla aikataulutimme putkiremontit.

Maailmalla kaikki oli toisin. Saksassa putkiremontteja on tehty jo 90 -luvulta asti viikossa (siis 7 päivässä!). Hieno tavoite saavutettavaksi – ajattelimme! Olimme kuitenkin kykenemättömiä muuttamaan ajattelumme logiikkaa, joten pyrimme lyhentämään putkiremontin kestoa kohti viikkoa perinteisesti ajatellen. Siis toisin sanoen parantamaan vain juoksuamme – kiristimme lenkkareiden narut, vaihdoimme tuulihousut trikoisiin, opettelimme uuden juoksutyylin. Olimme kovia juoksemaan, mutta se ei riittänyt. Viikon putkiremontti jäi utopiaksi.

Kiire esti meitä pysähtymästä. Katsomasta ympärillemme. Kyseenalaistamasta lähtökohtaa miksi juosta kun vieressä on polkupyörä? Nyt putkiremonttimme voidaan tehdä 6 viikossa, ja tulevaisuudessa Saksan tavoin jopa viikossa. Mikä tärkeintä, lyhempi aikataulu aiheuttaa työntekijöille vähemmän kiirettä.

Miten? Muuttamalla aikatauluttamisen logiikkaa. Jälkikäteen ajateltuna ratkaisun helppous naurattaa. Se oli niin yksinkertainen, ettei sitä vain aiemmin nähnyt. Ajatus oli liian lukkiutunut perinteiseen. Kuten Fira Palveluiden kehitysjohtaja ja esimieheni Jaakko myöhemmin totesi, ainoa mitä tämä innovaatio vaati, oli pysähtyä ja ajatella. Nähdä polkupyörä lenkkareiden seasta. Ei mitään muuta.

Entäpä jos tämäkin aika, jonka vietin postaukseni kirjoittamiseen oikeasti kehittikin ajattelumaailmaani eteenpäin? Vaikka se nyt tuntui hukatulta ajalta, myöhemmin se tuottaakin keskeisen oivalluksen?

Lue lisää