Työkulttuuri

Fiksumpi rakentaminen on ihmisten kehittämistä

February 17, 2016

Blog

Joskus sitä pysähtyy tutkiskelemaan matkaa, jonka on kulkenut. Minun matkaani on sisältynyt peruskoulu, lukio, intti, 5 vuotta TTY:llä, kasa kesätöitä ja nyt, melkein päivälleen, 3 vuotta Fira Palveluissa. Jäin pohtimaan suurimpia oivalluksia matkani aikana, ja mieleeni palautui sana johtaminen. Mitä olen siitä oivaltanut?

Inttiin mennessäni ajattelin, ettei minusta ainakaan olisi ikinä johtajaksi. Olen ”pehmeä”, en osaa huutaa tai piiskata. Minulla on tunteetkin, jotka eivät sovi johtajan kuvaan. Tällä mentaliteetilla varustettuna olin ehdottomasti jäämässä puolustusvoimiin vain puoleksi vuodeksi. Ensimmäisten kuukausien aikana tämä harha onneksi alkoi mureta. Tajusin, että hyvä johtaja onkin osa tiimiä, ei ulkopuolinen taho. Se kannustikin valitsemaan johtajakoulutuksen ja 12 kuukauden version intistä. Omasta johtaja-ajasta muodostui unohtumaton kokemus. Oivalsin, että ymmärtämällä ryhmää, olemalla osa sitä, me yhdessä voitimme vaikeat hetket. Tiimimme toimi ja meillä oli kivaa. Johtamisen käsite oli muuttunut päälaelleen.

Voiko pelkkiä asioita edes johtaa?

Sitten tuli koulu, jossa johtaminen rinnastettiin managementtiin. Siis siihen, miten asioita johdetaan. Mutta entä ihmiset? Kaikki sitä tekivät, mutta kukaan ei erikseen siitä puhunut. Ei ennen kuin viime lokakuussa, kun Helsingissä järjestetyssä Nordic Business Forumissa John C. Maxwellin puheenvuoro räjäytti kiinnostukseni. Managementin sijaan fokuksena oli leadershipin 5 tasoa. Lyhyesti tiivistettynä, jos olet tason 1 johtaja, alaiset seuraavat sinua vain, koska heidän on pakko. Tasolla 3 ihmiset haluavat seurata sinua sen takia, mitä olet tehnyt organisaatiosi vuoksi. Ylimmällä tasolla 5 sinua seurataan sen takia mitä sinä itse edustat. Tämän tason pitää olla meidän kaikkien tavoitteemme.

En tiedä mille tasolle itse pääsin intissä, mutta ainakin uskon, että ohitin tason 1. Niin tai näin, tärkeintä on ymmärtää, mikä tasojen välillä muuttuu. Nimittäin välittäminen. Välittämällä ihmisistä heidät oppii tuntemaan, jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet. Vain siten voi ryhtyä kehittämään jokaista henkilökohtaisesti. Eikä se ole vain yksisuuntaista. Välittämällä tiimi oppii tuntemaan vetäjänsä ihmisenä. Ja eikös se ole lähtökohta, että sekä tiimi että johtaja voivat tukea toisiaan vaikeissa tilanteissa?

Välittäminen ja strategia

Olen pohdiskellut, mitä välittäminen tarkoittaa Firalla. Suuntamme on kohti ihmistä, välittämistä. Kun samalla olemme matkalla kohti itseohjautuvaa organisaatiota, jossa me henkilöstö olemme strategia, niin mikä silloin onkaan välittämistä? Äitimäinen holhous vai täysluottamus ihmisiin ja täydet vapaudet tehdä asioita kuten haluaa?

Vastaus on simppeli, kun tavoitettamme pohtii tarkemmin. Jos me kehitymme, Fira kehittyy. Ainoa tie kehittyä fiksumman yhteiskunnan rakentajina on kehittää ajatteluamme. Mutta sepä ei olekaan yhtä suoraviivaista kuin asioiden kehittäminen. Ajatus ei kehity käskemällä, ei myöskään jättämällä täysin oman onnensa nojaan (ainakaan tehokkaasti). Ajatusta ei kehitä oikein-väärin vastaukset. Ainoa tapa, jolla ajattelu kehittyy, on oivaltaminen. Oivaltamisen Eliyahu M. Goldratt kiteyttää kirjassaan “The Goal” mahtavasti:

”Alex, if I simply told you what to do, ultimately you would fail. You have to gain the understanding for yourself in order to make the rules work”.

Uskon, että ajattelu kehittyy näin. Kun oivallan, ajatukseni kehittyy. Vasta kun oivallan, uskon ideaan. Ja kun uskon ideaan, voin viedä sitä eteenpäin. Tapahtuu ketjureaktio. Oivaltanut oivalluttaa toisia. Vain näin me kehitymme ja samalla Fira kehittyy.

Mitä johtaminen oikeastaan onkaan? Kaukana ihmisille huutamisesta tai käskemisestä. Pikemminkin selkeän tavoitteen määrittämistä, riittävien vapauksien antamista ja toisaalta henkilökohtaista tukea, jotta jokainen voi oivaltaa. Toisin sanoen johtaminen on ihmisten johdonmukaista kehittämistä.

Lue lisää