Firalaiset Työkulttuuri

Elämän nuoralla tasapainoilua

June 20, 2016

Blog

Hetki sitten selasin illalla treenien jälkeen Facebookia. Silmiini osui jaettu linkki Kauppalehden artikkeliin ”Ankara treenaus vei toimitusjohtajan liki burn outiin – ’hyvä kunto tärkeää, ei huippukunto’”, joka puhutteli syvästi. Vaikka artikkeli käsitteli arjelle asetettuja paineita johtajan näkökulmasta, on kyse paljon laajemmasta aiheesta: ihmisten elämän tasapainosta ja siitä, miten minulla ja kaverillani oikeasti menee. Ovatko elämämme tasapainossa?

8+8+8 = mahdottomuus?

Elämä voi olla monella tavalla tasapainotonta. Vuosia sitten kritisoitiin erään poliitikon 8+8+8 -sääntöä, siis 8 tuntia töitä, 8 vapaa-aikaa ja 8 unta. Kritisoijien mielestä se on mahdotonta. Ja vastaväitteisiin on helppo yhtyä. Ei ihmisiltä nykyisin enää odoteta kahdeksan tunnin työpanosta, ennemminkin sitoutumista työhön ja joustoa kun sitä tarvitaan, vaikka joustosta tulisikin poikkeuksen sijaan sääntö.

Koska vuorokauteen ei mahdu enempää kuin 24 tuntia, pitää jostain ottaa pois, jos jotain toista haluaa lisää. Työkuorman kasautuessa kysymys kuuluu: nipistääkö yöunista vai vapaa-ajasta? Teki kummin tahansa, tasapaino kärsii. Vähillä yöunilla väsyttää. Väsyneenä jaksaa tehdä yhä vähemmän. Toisaalta, iltaan asti töitä tehdessä vapaa-aika esimerkiksi kavereiden tai perheen kanssa on enää kaukainen haave.

Kun vapaa-ajasta tulee suorittamista

Mutta aina tasapainoa ei ole vaikka eläisikin ”kasisäännön” mukaisesti, sen olen nyt ymmärtänyt. Ajan käytön optimointi vaatii suunnittelua: aamulla tarkasti aikataulutetut aamutoimet, aamupala, aamulenkki ja sitten töihin. Töiden ohella on muistettava säännöllinen syöminen ja valmistautuminen salitreeniin. 30 minuuttia ennen treeniä lisäravinteiden juonti. Treeniohjelman mukainen harjoitus. Ja mitä huonompi työpäivä, sen kovempi treeni. Sitten kiireesti kotiin ja syömään. Kehosta on pidettävä huolta. Hetki hengähtämistä ja koiran kanssa iltalenkille. Iltaverryttely, jotta lihakset kehittyvät.

Salivapaina päivinä töiden jälkeen on ahdistunut olo – mitä tehdä illalla? Sohvalle jääminen inhottaa. Olo helpottaa, kun hyppää maastopyörän selkään tai lähtee muuten liikkumaan. Rannetietokone päälle ja sykemittari kiinni, jotta voi analysoida harjoituksen tehokkuutta – miksi keskisyke jäi niin alhaiseksi?

Vapaa-aika on onnistunutta vain, kun illalla yhdeksän aikaan olo on fyysisesti niin väsynyt, että meinaa nukahtaa seisaaltaan. Päivä, joka on eletty 8+8+8 mukaisesti, mutta jonka keskimmäinen kasi ei ole vain ollut palauttavaa vapaata aikaa, vaan tavoitteellista suorittamista. Siihen liittyy töiden kaltainen itsensä kehittäminen – on oltava parempi kuin eilen.

Onko meillä rohkeutta välittää?

Elämän tasapaino rinnastetaan yleensä liikunnallisuuteen tai liikkumattomuuteen. Liiku enemmän, niin elämäsi on balanssissa. Elämä hymyilee ja jaksat paremmin. Todellisuus ei vain ole niin mustavalkoinen. Elämä voi olla tasapainotonta monelta kantilta, ja jokaiselle tasapaino on erilainen. Luonnollista, olemmehan me yksilöitä. Silti keinot tasapainon löytämiseen ovat kaikille samat.

Parempi huominen on välittämistä. Kuten Juha Sarsaman esimerkki muistuttaa, yksin emme näe. Ilman läheisten välittämistä me vain jatkamme. Supersuorittamista, järjettömän pitkiä työpäiviä, liikkumattomuutta jne. Niin minullakin. Koin elämänrytmini normaalina ja puolustauduin, kun vapaa-aikani funktio kyseenalaistettiin. Nyt tätä kirjoittaessa ymmärrän vihdoin itsekin, että minun on annettava itselleni enemmän palauttavaa vapaa-aikaa raa’an suorittamisen ja tavoitehakuisuuden sijaan. Ehkä siten voin löytää oman tasapainoni.

Arjessa ”miten menee” on pieni kysymys, mutta sen voima piilee siinä, mitä kysymykseltä odotetaan. Odotetaanko pakonomaista ja vaivautunutta suomalaista vastausta ”ihan hyvin” tai ”eipä mitään ihmeempää” vai aitoa kiinnostusta siitä, mitä toiselle kuuluu. Auttaminen vaatii halua välittää ja valmiutta uhrata omaa aikaamme toisten kuunteluun. Se vaatii reagoimista ja jopa toisen näkemysten haastamista silloin, kun hänen elämänsä tasapaino näyttää horjuvan. Täytyy ymmärtää, tukea ja kannustaa. On meistä itsestämme kiinni, onko meillä rohkeutta olla läsnä toisten elämän nuoralla tasapainottelussa vai tyydymmekö ”ihan hyvin” -vastauksiin.

Lue lisää